Katuratikka nytkähti eteen päin.

Viime maanantaina hyväksyttiin katuraitiotien alustava yleissuunnitelma. Päätös merkitsee sitä, että varsinainen suunnittelutyö pääsee alkamaan. Hienoa, että ratikka etenee. Mielestäni se on merkittävin liikenneinfrahanke pitkään aikaan. Alustava yleissuunnitelma osoitti, että ratikka on mahdollista toteuttaa Tampereella. Se on tehokas ja ympäristöystävällinen tapa kuljettaa ihmisiä.

Nyt täytyy pitää huolta siitä, että suunnittelutyö etenee ripeästi. Toteutuksen osalta olen huolissani kahdesta asiasta. Ensinnäkin kaupungin investointisuma on valtaisa tulevina vuosina. Jos saisin yksin päättää asioista, hautaisin Rantaväylän tunnelin 20 vuodeksi ja toteuttaisin katuraitiotien ensin. Mutta kun oikeisto ja vihreät jyräävät tunnelin läpi, on pakko miettiä muita keinoja katuratikan rahoittamiseksi. Kumpaakin hanketta ei voi toteuttaa yhtä aikaa. 

Valtion osallistuminen kustannuksiin on välttämätöntä. Sen lisäksi tulisi miettiä ns. elinkaarimallin hyödyntämistä. Mikäli katuratikka toteutettaisiin elinkaarimallilla, rakentaisi kilpailun voittanut yritys raiteet ja vastaisi niiden huollosta ja kunnossapidosta seuraavat 25 vuotta. Kaupunki maksaisi vuosittain hankkeen kustannukset takaisin yritykselle. 25 vuoden jälkeen raiteet siirtyisivät kaupungin hallintaan. Tällä mallilla hankkeen kustannukset jakaantuisivat usean sukupolven maksettavaksi, ja meillä olisi varaa panostaa muihinkin tärkeisiin kohteisiin kuten Koukkuniemeen, uusiin päiväkoteihin ja kouluihin.

Toinen huolenaiheeni liittyy ratikan reittiin. Julkisessa keskustelussa nähdään, että ratikan tulisi kiertää kaikki tärkeimmät työpaikkakeskittymät, yliopiston ja rautatieaseman. Reittivalinnan tulee kuitenkin perustua nopeuteen. Mikäli ratikka kiertelee ja kaartelee pitkin Tamperetta, matka-aika tulee reitin päissä kohtuuttoman pitkäksi, ja kansa valitsee muita vaihtoehtoisia kulkuvälineitä. Ratikasta ei voi tulla vetovoimaista, jos sen reitistä tulee Tampere sightseeing tour.