Uusi aika alkaa meidän perheessä

Tänään loppui yksi aikakausi meidän perheessä. Arttu pelasi viimeisen salibandy-pelinsä, ja Artun säbäura loppuu tähän kauteen. Nokian KrP C1 hävisi ratkaisevan pelin Porin Karhuille ja runkosarja päättyi pettymykseksi 9. sijaan. Viime kauden pronssimitalistit eivät pääse playoffeihin pelaamaan mitaleista.

Hieman on haikea mieli koko perheessä. Kaun tätä kestikin. Arttu aloitti sabän pelaamisen Rientolan setlementin pelikerhossa 9 vuotta sitten. Rientolasta tie vei Ilvekseen, josta Arttu siirtyi C-junioreissa ikäluokkansa Pirkanmaan parhaimpaan joukkueeseen Nokian KrP:hen. Alku oli uudessa joukkueessa vaikea, ja peliaikaa tuli viime kauden alussa niukasta. Tiukka harjoittelu tuotti kuitenkin tulosta, ja poika kehittyi erityisesti pelinopeudessa ja -kovuudessa. Kauden loppua kohti peliaikaa alkoikin tulla enemmän ja kuluneella kaudella vastuuta tulikin ihan mukavasti.

Mutta jos motivaatiota ei ole uhrata leijonan osaa vapaa-ajastaan lajille, ei ole järkeä jatkaa harrastamista näin kovalla tasolla. Ymmärrän sen varsin hyvin. Nuoren miehen mielessä liikkuu paljon muitakin asioita, kaverit ja syksyllä alkava lukio päällimmäisinä. Arttu on puhunut aloittavansa kuntosalilla käymisen ja pitävänsä fysiikastaan sitä kautta huolen. Jossain vaiheessa voi kiinnostaa höntsäily kaveriporukassa. Ja hyvä niin! Liikuntaharrastuksessa tärkeintä ei ole kilpailu ja voittaminen, vaan liikunnan riemu, ystävyyssuhteet ja onnistumisen elämykset.

Kauden viimeisten harjoitusten jälkeen meidän perheessä alkaa uudenlainen arki. Enää ei perheen aikatauluja suunnitella Artun treenien tai pelireissujen ehdoilla. Esim. vuodenvaihteen jälkeen on ollut vain kaksi viikonloppua, jolloin ei ole ollut pelejä. Aikaa jää siis runsaasti muihin asioihin. Toisaalta pojan harrastuksen seuraaminen on ollut kivaa puuhaa, joten jonkinlainen aukko tästä jää myös meidän muiden elämiin.

Siitä olen iloinen, että viimeisessä pelissä poika pääsi antamaan parastaan. Artun johtama kolmos kenttä pelasi energisesti ja loi hyviä maalipaikkoja. Omiin meni vain yksi ja illan kruunasi Artun tekemä alivoimamaali. Vaikka joukkueen 5-12 tappio ottikin koville, on kuitenkin hyvä päättää ura hyvään peliin ja onnistumiseen. Ja kuka tietää, vaikka kipinä syttyisi joskus uudelleen. Never say never!