PISARA olisi ollut suuri puhallus

Maan hallitus päätti eilen, että PISARA-ratahanke ei etene. Hyvä niin, sillä nyt maan muilla hankkeilla ja tarpeilla on toivoa. Jos kahden miljardin euron PISARA olisi päätetty toteuttaa, olisi se vienyt ratarahat moneksi vuodeksi. Helsinkiläistenkin pitäisi jossain vaiheessa tajuta, että elämää kehäkolmosen ulkopuolellakin on olemassa, ja yhteystarpeiden kehittäminen välttämätöntä.

Toteutuessaan PISARA olisi ollut jälleen suuri puhallus valtion rahoja pääkaupunkiseudulle. Hanketta on perusteltu koko valtakunnan kannalta merkittäväksi. Jälleen kerran pääkaupunkiseutu on saanut oman hankkeensa näyttämään valtakunnallisena hankkeena, vaikka sitä se ei ole.

Jokainen joka on paneutunut Helsingin päärautatieaseman ja ratapihan problematiikkaan tietää, että kaukojunille kyllä riittää laiturikapasiteettia ja sisääntuloraiteilla on tilaa. Lähijunien osalta tilanne on toinen, ja lisää junia ei laitureille tai sisääntuloraiteille mahdu. PISARA onkin ennen kaikkea lähijunaliikennehanke, ja sellaisena sitä tulisi kohdella myös valtion budjetissa. PISARA on täysin verrattavissa Tampereen ratikkahankkeeseen, joka on saamassa 30 % valtion tuen. Valtio olisi ollut maksamassa 70 % PISARA:n kustannuksista, mikä ei olisi ollut mitenkään perusteltua. Miksi pääkaupunkiseudun paikallinen ratahanke saisi 70 % ja maakunnan ratahanke vain 30 % tuen?

Tästähän PISARA:n vastustamisessa on kysymys. Hanke on varmasti muilta osin järkevä ja tarpeellinen, mutta pääkaupunkiseutu rakentakoon sen pääosin omilla rahoillaan eikä valtion rahoilla. Valtion rahoja tarvitaan nimittäin muualle. Pelkästään EU:n päättämän TEN-T ydinverkon rakentamiseen kuluu 28 vuotta nykyisillä määrärahoilla. Ja valmista pitäisi olla vuoteen 2030 mennessä. Yhtälö ei toimi. PISARA:n rakentaminen valtion rahoilla olisi merkinnyt kaikkien muiden hankekiden lykkääntymistä hamaan tulevaisuuteen.