Elinkeinoelämän vastattava huutoonsa

Suomalaisessa yhteiskunnassa ja elinkeinoelämässä on käynnissä voimakas rakennemuutos. Vientiteollisuuden ongelmat ovat vakavia. Työpaikkoja on hävinnyt ja lomautukset ovat arkipäivää. Kansantaloutemme taso on edelleen jäljessä vuoden 2008 huipputasosta.

Heikko työllisyystilanne heijastuu suoraa kuntien talouteen. Tampereen kaupungin talouden suurin ongelma ei ole menojen kasvu, vaan tulojen supistuminen. Verotulojen vähentyminen ja valtionosuuksien leikkaukset ovat heikentäneet talouttamme merkittävällä tavalla. Lisäksi kilpailukykysopimus heikentää Tampereen kaupungin taloutta nettona 9 miljoonaa euroa.

Kaikki nämä seikat vaikuttavat siihen, kuinka hyvin kaupunki selviää velvoitteistaan järjestää esim. koulu-, päiväkoti- tai sosiaali- ja terveyspalveluita. Vaikka kuntalaisten palvelutaso on onnistuttu pitämään suurin piirtein ennallaan, moni tärkeä panostus on jäänyt tekemättä rahan puutteessa.

Kaupungintalouden tilanne ei parane ilman korkeampaa työllisyysastetta. Valtakunnan eri hallituskoalitiot ovat luoneet edellytyksiä suomalaisten yritysten kilpailukyvyn parantumiselle ja uusien työpaikkojen synnylle laman aikana. Työnantajien KELA-maksu poistettiin vuonna 2010. Sen vaikutus oli 700 milj. euroa työantajien eduksi. Yhteisöveroa alennettiin neljällä prosenttiyksiköllä vuonna 2014. Sen vaikutus oli 800 milj. euroa.

Sipilän porvarihallituksen valmistelema kilpailukykysopimus alentaa
työvoimakustannuksia 3,7 prosentilla, jonka kokonaisvaikutus on yli 4 miljardia euroa. Kun summaa kaikki nämä elinkeinoelämän eteen tehdyt miljardiluokan vastaantulot, voi vain kysyä, koska kaivattuja työpaikkoja alkaa syntyä. Milloin elinkeinoelämä vastaa huutoonsa?

Toistaiseksi pörssiyhtiöiden osalta on nähty vain liikevaihtoon nähden ennätyksellisen suuria osinkoja, joita on jaettu omistajille avokätisesti. Rahaa siis jaetaan yrityksistä ulos, eikä investoida ja luoda uusia työpaikkoja. Tässä on Suomen työllisyystilanteen suurin haaste.

Pekka Salmi (sd.)
Apulaispormestari