Tamperetta pitää johtaa, jottei Oulu aja ohi

Tummat pilvet varjostavat Tampereen tulevaisuutta. Heikkenevä talous, poliittisen johtajuuden puute, keskuskaupungin ja ympäristökuntien poliittiset erimielisyydet kuntauudistuksessa, eriarvoisuuden kasvu ja työpaikkojen menetykset vientiteollisuudessa murentavat vetovoimaa. Ilman työpaikkoja ja työstä saatavia verotuloja, ei koulutus-, terveys- ja vanhuspalveluita voida ylläpitää ja kehittää.

Nykyistä politiikkaa ei voida jatkaa. Tampere tarvitsee uuden suunnan. Mielestäni jatkossa tulisi keskittyä neljään asiaan: 1. Poliittista johtajuutta tulisi vahvistaa ja rakentaa laaja poliittinen yksimielisyys Tampereen tulevaisuudesta, 2. Keskuskaupungin ja seutukunnan keskinäinen kilpailu tulisi lopettaa ja keskittyä koko alueen vetovoiman ja kilpailukyvyn kasvattamiseen, 3. Tampere tarvitsee uuden elinkeino- ja teollisuuspoliittisen suunnan, jotta uusia työpaikkoja pystytään luomaan ja vanhoista pitää kiinni ja 4. Eriarvoistumiskehitys on pysäytettävä sekä sosiaalisesta eheydestä pidettävä kiinni.

Kaupungin johdon heikko ja puutteellinen johtamisote alkaa vähitellen näkyä. Taloustilanne huononee kaiken aikaa. Hyvinä aikoina isonkin organisaation menestyksellinen luotsaaminen sujuu hyvien alaisten avustuksella, mutta kun huonot ajat koittavat, kysytään johtajilta luonnetta. Kuluvana vuonna kaupungin talous tulee olemaan 30 miljoonaa euroa pakkasen puolella. Ensi vuoden tilanne on vielä heikompi. Seuraavan pormestarin tulisi olla vahva ja osaava johtaja, joka kuitenkin ottaisi huomioon erilaiset mielipiteet. Pormestariohjelman taakse tulisi sitouttaa valtuuston laaja enemmistö, ja luoda poliittinen tahtotila tärkeimpien tavoitteiden taakse.

Toistaiseksi Tampere on pärjännyt hyvin suurten kaupunkien vertailuissa, ja valtakunnan kakkospaikka pääkaupunkiseudun jälkeen on ollut kiistaton. Tilanne muuttuu jatkossa. Kun viiden kunnan liitoksena syntyvä Uusi Oulu aloittaa vuoden 2013 alusta, nousee se lähes 190 000 asukkaan väkiluvullaan heittämällä ohi Turun. Samalla suurten kaupunkien luontaisen väestökasvun ykkönen nousee haastamaan Tampereen.   

Kuntauudistuksessa ei ole puolestaan Tampereen alueella päästy puusta pidemmälle. Tampereen johdossa tulisi viimeistään tässä vaiheessa myöntää, että Suur-Tamperetta ei näillä eväillä synny. Hallinnolliset rajat ovat kuitenkin esteenä seutukunnan kehitykselle. Päätöksenteon rakenteita tulisi uudistaa siten, että alueen maankäytöstä, liikenteestä, asumisesta ja elinkeinopolitiikasta voitaisiin päättää vaaleilla valitussa luottamustoimielimessä. Itsenäiset kunnat vastaisivat edelleen peruspalveluiden järjestämisestä. Niin sanottu seutuvaltuustomalli olisi historiallinen kompromissi, joka antaisi paremmat mahdollisuudet kehittää seutukunnan vetovoimaa.

Tampereen työttömyysprosentti on edelleen selvästi maan keskitasoa korkeampi. Vuonna 2009 viennin romahdus vei meiltä 5000 työpaikkaa pääosin konepajateollisuudesta. Lisäksi Nokian romahduksen jälkimainingit tarkoittavat, että noin 1000 ICT-osaajaa etsii alueella töitä. Tässä tilanteessa Tampereen tulisi löytää uusi kasvun tie.

Tampere tarvitseekin teollisuuspoliittisen ohjelman, jonka tulisi keskittyä avainalojen tarpeisiin. Konepajateollisuuden toimintaedellytyksiä on vahvistettava. Kaupunki pystyy vaikuttamaan kaavoituksella tonttikysymyksiin, koulutukselle osaamistarpeisiin ja infraratkaisuilla logistiikkakysymyksiin. Kaupunki voi olla mukana myös erilaisissa kehittämishankkeissa, joissa luodaan uusia ideoita ja innovaatioita. Erityisesti ICT-sektorille tarvitaan uusia kasvuyrityksiä. Huippuosaajia ei saa päästää lähtemään seudulta. Peli- ja mediateollisuuden kasvu antaa uusia mahdollisuuksia. Nyt on kysymys siitä, pystytäänkö mahdollisuuksia hyödyntämään.

Aktiivisen elinkeinopolitiikan rinnalla tarvitaan toimenpiteitä nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi. Tuettua työtä, työpajoja, ammatillista erityisopetusta ja kuntouttavaa työtoimintaa tarvitaan, jotta myös heikommin työmarkkinoilla pärjääville luodaan hyvän elämän edellytyksiä ja ehkäistään syrjäytymistä. Tampereella on oltava varaa pitää huolta myös heikompiosaisista.

Tulo- ja terveyserot ovat kasvaneet koko valtuustokauden ajan. Koulujen eriarvoistumiskehityksessä on näkyvissä ensimmäisiä merkkejä. Osa nuorista uhkaa jäädä pysyvästi yhteiskunnan ulkopuolelle. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana miljoona euroa. Syrjäytymisen ehkäisy on siis myös hyvää talouspolitiikkaa. Sosiaalisesti eheä kaupunki on turvallinen ja hyvä paikka elää. Sellainen kaupunki on tavoittelemisen arvoinen.

 

Pekka Salmi
SD. valtuustoryhmän puheenjohtaja