Ministeriön päästötodistus: Uskonto 10, matematiikka 4

Kulunut vaalikausi on ollut talouspoliittisesti tapahtumarikas. On aika arvioida, miten Suomen talouspolitiikan luotsi ja kartturi, Valtiovarainministeriö, on selviytynyt talouden turbulenssista.

Vaalikausihan lähti suotuisasti liikkeelle. Valtion talous oli punamultahallituksen jälkeen hyvällä tolalla. Työttömyys aleni, uusia työpaikkoja syntyi ja valtion budjetti oli kolme miljardia plussalla. Talouden liikkumavara käytettiin kuitenkin nopeasti loppuun jakamalla veronalennuksia elintarvikeketjulle, metsän omistajille, suurituloisille ja suuria omaisuuksia periville. Eli Kokoomuksen ja Keskustan kavereille.

Vuoden 2008 kesällä maailman talouden alamäki oli selvästi nähtävissä. Valtiovarainministeriön johtajan, ministeri Jyrki Kataisen mukaan taloussuhdanne ei kuitenkaan ollut Suomen haasteista tärkeimpien joukossa. Pahempaa arviointivirhettä on vaikea muistaa talouspolitiikan historiasta. Vuonna 2009 Suomen talous sukelsi ennätyksellisen rajusti 8 prosenttia. Itsenäisyyden aikana ainoastaan sotavuosina on nähty synkempiä lukuja.

Elvytysvara oli kuitenkin käytetty hyödyttömiin veronalennuksiin ja Suomen elvytystoimenpiteet saivat kritiikkiä myös ulkomailla. Huonon talouspolitiikan seurauksena työttömyys kasvoi esimerkiksi Tampereella 15 prosenttiin.

Yksi vaalikauden odotetuimpia selvityksiä on ollut alivaltiosihteeri Martti Hetemäen työryhmän linjaukset koskien verotusta. Linjausten lähtökohtana oli talouden kasvun ja työllisyyden edistäminen. Työryhmä esitti mm. ansiotuloverotuksen alentamista kahdella miljardilla ja yhteisöverokannan alentamista 26 prosentista 22 prosenttiin. 

Kun perehtyy selvityksen tausta-aineistoon ei voi kuin ihmetellä sitä vahvaa lapsen uskoa, joka työryhmällä on ollut veronalennusten vaikutuksiin. Muun muassa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtava ekonomisti Essi Eerola oli käynyt läpi kansainvälisiä tutkimuksia verotuksen vaikutuksista talouskasvuun. Hänen mukaansa ei ole olemassa näyttöä siitä, että verotuksen taso vaikuttaisi talouskasvuun. Johtopäätös on sinänsä looginen, sillä komeilevathan Pohjoismaat jatkuvasti länsimaiden kärjessä niin talouskasvulla kuin kilpailukyvyllä mitattuna. Korkea veroaste ei ole este, eikä edes hidaste.

Eerolan selvityksessä kävi ilmi, että  pitkän aikavälin talouskasvuun voi vaikuttaa verotuksen rakenteella erityisesti siirtymällä yritysverotuksesta kohti kulutuksen verotusta. Mutta verorakenteen pitkän aikavälin kasvuvaikutukset ovat suhteellisen pieniä.

Mutta miksi Suomen kannattaisi käyttää rahojaan tehottomasti, kun tehokkaita, tunnetusti ja todistetusti talouskasvua kiihdyttäviä keinojakin on olemassa. Panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen, koulutukseen sekä julkisiin investointeihin ovat selvästi parhaat keinot kasvattaa talouskasvua.

Valtiovarainministeriön talouspoliittiset linjaukset eivät olekaan lähteneet liikkeelle vahvasta näytöstä. Valtiovarainministeriössä uskotaan, että alempi verotus ja kevyempi julkinen sektori toisivat hyvää Suomelle. Samalla viitataan kintaalla yhteiskunnan sosiaaliselle eheydelle,  tulo- ja terveyserojen kasvun kielteisiin vaikutuksiin ja julkisten varojen tehokkaalle käytölle. VM:n virkamiehet ovat olleet  hereillä uskonnon tunneilla, mutta matematiikan tunneilla on otettu nokoset.

Kuluvan vaalikauden aikana Valtiovarainministeriön ennustukset ja arviot ovat menneet harvinaisen paljon metsään. Toivottavasti Valtiovarainministeriö tulee jatkossa perustamaan oman toimintansa faktoihin ja lopettaa ideologiset ristiretkensä. 

Pekka Salmi
Tampereen SD. valtuustoryhmän puheenjohtaja ja
Tampereen Työväenyhdistyksen toiminnanjohtaja