Kenkäkauppiaan linja

Useimmilla yrityksillä ja yhteisöillä on tapana ainakin kerran vuodessa järjestää henkilökunnalleen yhteinen illanvietto tai juhla. Usein tämä osuu pikkujouluajalle vuodenvaihteeseen.

Sain olla todistamassa erään tamperelaisen kenkäkaupan henkilökunnan illanviettoa Kalevan keilahallissa. Kiinnitimme kaverin kanssa jo varhaisessa vaiheessa huomiota tähän hyväntuuliseen ja nuorekkaaseen porukkaan viereisillä radoilla. Porukan johtajana oli keski-ikäinen mies. Hänen lisäkseen paikalla oli nelikymppinen nainen ja kymmenkunta kaksikymppistä naista.

Myöhemmin selvisi, että mies oli kenkäkauppias ja naiset olivat hänen työntekijöitään. Nelikymppinen nainen toimi työnjohtajana. Nuoremmat naiset näyttivät olevan kahdenkympin kummankin puolen. Iäkkäitä työntekijöitä ei ollut ainuttakaan.

Vaikka työporukalla tuntui olevan hauska ja rento meininki päällä, alkoi minua jälkeen päin harmittamaan näkemäni tilanne. Onko tosiaan palvelualoilla kehitys menossa tähän suuntaan? Esimerkiksi monissa vaatekaupoissa näkee yhä vähemmän keski-ikäisiä tai iäkkäämpiä myyjiä.

Kauppiaalle tällainen linja varmasti sopii. Työntekijöiksi palkataan nuoria opiskelijoita tai juuri valmistuneita, jotka vaativat vähän ja tekevät tehokkaasti töitä. Tuskin monella on jäsenyyttä ammattiyhdistysliikkeessä. Monelle nuorelle sopii osa-aikainen työ, mikä lisää joustomahdollisuuksia. Harvalle opiskelijalle tai vastavalmistuneelle on syntynyt vielä lapsia, joten raskaudesta tai lapsen sairastelusta aiheutuvia kustannuksia ei synny.

Olen toki iloinen, että nuorille tarjotaan töitä. On yhteiskunnallista haaskausta, jos nuori, pätevä ihminen ei pääse näyttämään taitojaan työelämään. Tällainen kenkäkauppiaan linja on kuitenkin kestämätön. Niin työyhteisöt kuin yhteiskunta hyötyy, kun työpaikoilla on monipuolinen ikärakenne. Menestyäkseen yrityksissä tarvitaan toisaalta kokemuksen tuomaa osaamista ja tietoa, ja toisaalta nuoruuden energiaa ja visioita. 

Ikärasismi on vakava juttu yhteiskunnan kannalta. Työllisyystavoitteen saavuttamiseksi on työelämässä pysyttävä yli 60-vuotiaaksi. Jos työntekijä ei enää 55-vuotiaana kelpaa työnantajalle, on asennemaailma pahasti vinossa.

Onneksi maan hallitus on huomannut esiin tulleen ongelman. Jo useamman vuoden on tehty lisäpanostuksia ammatilliseen aikuiskoulutukseen, jonka tavoitteena on ollut kohentaa erityisesti keski-ikäisten, vailla ammatillista perustutkintoa olevien koulutuspohjaa. Lisäksi tämän vuoden alusta otettiin käyttöön iäkkäiden työntekijöiden alemmat sotu-maksut. Toivottavasti nämä toimenpiteet purevat.

Miksikö nuori mies kirjoittaa vanhempia ihmisiä koskevista ongelmista? No siksi, etten halua elää yhteiskunnassa, jossa ihmisten keskinäinen solidaarisuus rikotaan asettamalla eri ikäiset toisiaan vasten. Kaikille pitää olla tilaa –myös työelämässä.

 

 Pekka Salmi
Kirjoittaja on Tampereen Sos.dem. Kunnallisjärjestön puheenjohtaja