Puuha Pete kohtaa globaalin kilpailun

Monille meistä pikkulasten vanhemmista on tullut tutuksi reipas piirroshahmo nimeltään Puuha Pete. Aikuisten kielelle käännettynä Pete on rakennusalan pienyrittäjäkapitalisti. Hänellä on työntekijöinään erilaisia työkoneita kuten Pusku–puskutraktori, Rolle-tiejyrä, Kaivuri-kaivinkone, Hyrre-sementtimylly ja Nosse-nosturi. Lisäksi Anni hoitaa toimistoa ja joitakin rakennustöitä.

Puuha Peten hommissa kaikilla on kivaa. Niin rakennus-, korjaus- kuin tietyötkin hoituvat nopeasti ja reippaalla otteella. Työtä tehdään hyvällä motivaatiolla ja aikaa jää lystin pitoonkin. Kun Pete kysyy: "onnistuuko" on vastaus "tietenkin". Vain hieman arka ja pessimistinen Nosse saattaa mumista vastaukseksi, että "ainakin luulisin niin".

Puuha Pete kävisi esikuvaksi monelle yrittäjälle ja työnjohtajalle. Hän antaa paljon positiivista palautetta, kohtelee työntekijöitään hyvin ja ottaa heidän mielipiteensä huomioon. Työt hoituvat tehokkaasti ja hyvällä ammattitaidolla. Asiakkaille on aina aikaa ja he ovat tyytyväisiä. Mutta Peten maailma on satumaailma, joka ei vastaa todellisuutta. Olenkin joskus leikkinyt ajatuksella tilanteesta, jossa Pete joutuisi operoimaan todellisen maailman viitekehyksen mukaan.

Ajatellaanpa tilannetta, jossa Peten asuinkaupunkiin rantautuu toinen rakennusalan yritys. Se toimii ylikansallisesti ja omistajat asuvat Atlantin takana. Mitä sitten tapahtuu? No, yrityksethän aloittavat ra´an kilpailun markkinaosuuksista. Aikaisemmin Pete on saanut kaikki alueen urakat, mutta EU:n myötä ne pitääkin nyt kilpailuttaa. Monikansallinen yritys iskee armotta. Se palkkaa halpatyövoimaa Intiasta ja vuokraa käytettyjä rakennuskoneita. Puuha Pete joutuu ahtaalle. Työtahtia on kiristettävä ja ylimääräiset leikit on leikitty. Aikaisemmin niin lupsakka rakennusmies muuttuu happamaksi piiskuriksi, jolta liikenee yhä harvemmin kehuja työntekijöilleen.

Työilmapiiri Peten hommissa alkaa heiketä. Ensimmäisenä murtuu Nosse, jonka hermot pettävät. Ensin alkavat tavarat putoilla nosturin koukusta muiden työntekijöiden päälle ja ennen mielenterveys syistä määrättyä sairaslomaa Nosse ajaa vahingossa Annin jalan yli. Anni vammautuu 30 prosenttisesti ja voi tehdä jatkossa enää toimistotöitä. Syynä onnettomuuteen oli huolimattomuus, mutta todellinen syy oli liian kova työtahti ja unettomuuden aiheuttama väsymys. Tapaus lisää muiden apaattisuutta ja Peten kysyessä "onnistuuko" vastauksena hädin tuskin kuuluu "joopa joo".

Huonot uutiset eivät jää tähän. Kilpailun kiristyessä Pete joutuu keskittymään ydinosaamiseensa eli rakentamiseen. Infrastruktuurityöt rajataan firman toimenkuvan ulkopuolelle. Tästä seuraa Rollen, Puskun ja Kaivurin irtisanominen tuotannollisista ja taloudellisista syistä. He päätyvät loppuelämäkseen Länsi-Walesilaisen vuokratyöfirman palkkalistoille. Pätkätöitä paiskiessaan he usein muistelevat vanhoja hyviä aikoja Peten palkkalistoilla.

Raju saneeraus ja muutokset pelastavat Peten yrityksen, mutta hinta on kova. Vanhat työntekijät ovat lähes kaikki irtisanottu tai sairaslomalla. Ainoastaan aina iloinen Hyrre jaksaa pörrätä tuttuun tyyliin, mutta hänkin odottaa jo eläkepäiviä. Puuha Peten töissä ei enää herja lennä. Pilke silmäkulmassa on sammunut.

Tämä tarina voisi olla tosi monessa mielessä. Työpaikoilla työntekijöiden viihtyvyyteen ja jaksamiseen vaikuttaa eniten johtaminen. Hyvä johtaja antaa tilaa työntekijälle, kannustaa ja avittaa eteenpäin. Armeijasta tuttu komentelu ei ole tätä päivää. Puuha Petejä pitäisi olla jokaisella työpaikalla.

Päättäjistä ja työmarkkinaosapuolista riippuu, millaiset pelisäännöt työelämään ja kansainväliseen kilpailuun halutaan. Työvoimalla kikkailu ja työehtojen polkeminen ei ole lopulta kenenkään etu.

Pekka Salmi
Kirjoittaja on kansanedustajan avustaja ja VAL:n liittohallituksen varajäsen