Valtuustoaloite hoitokriteerien muuttamiseksi hampaiden oikomishoidossa

Hampaiston oikomishoito on jatkuvasti yleistynyt Suomessa. Tähän voidaan löytää varsin monia syitä. Usein aikuisikään ehtineellä ei ole ollut lapsuudessa mahdollisuuksia oikomishoitoon, tai että oikomishoito on suoritettu esimerkiksi vain poistamalla ahtaalla olevasta hammasrivistä jokin hammas. Toisaalta kunnallisessa hammashoidossa on ollut aivan viime vuosikymmeniin saakka liikaakin työtä pelkässä perustyössä ja oikomishoito on tässä yhteydessä mielletty helposti ”ylimääräiseksi” työksi.

Terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa tunnustetaan nykyään yhä useammin, että oikomishoitoa voidaan pitää perusteltuna aivan puhtaasti esteettisistäkin syistä, silloin kun purentavirhe on häiritsevä. Itse asiassa useissa länsimaissa esteettisesti häiritseviä purentavirheitä on alettu hoitaa myös lapsilla yhtäläisesti toiminnallisten purentavirheiden rinnalla. Toistaiseksi kuitenkin Suomessa toiminnalliset tekijät ovat ratkaisseet kunnalliseen hammashoitoon pääsyn.

Tampereen kaupunki on tehnyt päätöksen, että hampaiston oikomishoitoa järjestetään sellaisten potilaiden kohdalla, joiden hoidontarvepisteytys yltää 8-10:een. 8-10 pisteytyksen potilaiden purentavirheet ovat niin pahoja, että ne aiheuttavat terveydellisiä haittoja. Kyseessä on usein avopurentaa, sivu- ja etualueen ristipurentaa ja distaalipurentaa.

Nuorison ulkonäköpaineet ovat suurentuneet. Ahtaus hammaskaarilla eli useimmiten rivistä ulos työntyvät hampaat koetaan haitaksi. Tällaisissa purennoissa oikomishoito on mahdollista ja usein suositeltavaa. Mutta hoidontarvepisteyksen mukaan potilas ei useimmissa tapauksissa saa hoitoa. Haitta ei ole pelkästään kosmeettinen, vaan usein myös sosiaalinen. Nuorison keskuudessa on kovaa ja usein rankkaakin arvostelua, sekä kiusaamista ja lapsi/nuori saattaa tuntea itsessään huonommuutta asialle, jolle itse ei voi mitään.

Mikäli hoidontarvepisteytys on potilaalla 1-7, on kallis hoito korvattava itse. KELA ei anna korvauksia tällaisiin hoitoihin. Oikomishoidot ovat vaativia ja pitkäkestoisia, ja sen vuoksi varsin kalliita. Harvalla perheellä on mahdollisuuksia kustantaa itse oikomishoitoja.

Mielestäni Tampereen kaupungin tulisi linjata oikomishoidon saannin kriteerit eri tavalla kuin aiemmin. Oikomishoitoa tulisi antaa myös 7 pisteen potilaille. Vaikka lääkärit käyttävät hoidontarvepisteytykseen perustuvia suosituksia apunaan päättäessään potilaan hoidosta, tulisi suositusten ohella ottaa aina hoitopäätöstä tehtäessä huomioon potilaan yksilöllinen elämäntilanne, purentavirheen aiheuttama sosiaalinen haitta ja hoidon tarve. Lisäksi lääkärin tulisi päättää hoidosta yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.

Esitän, että Tampereen kaupunki linjaa oikomishoidon kriteerit siten, että suositusten ohella otetaan oikomishoitopäätöstä tehtäessä aina huomioon potilaan yksilöllinen elämäntilanne, purentavirheen aiheuttama sosiaalinen haitta ja hoidon tarve. Lisäksi oikohoidon piiriin otetaan myös alemman hoidontarvepisteytyksen potilaita.

  

Tampereella 10.10.2011

  

Pekka Salmi