Kilpailukyky kuntauudistuksen tärkein tavoite

Keskustelua Suur-Tampereesta on käyty ainakin 10 vuotta. Tampereen ympäristökuntien kannat ovat tulleet selviksi. Tampere nähdään pahana mörkönä, joka uhkaa ahmia pienemmät suihinsa. Valtio ei ole valmis pakottamaan kuntia pakkoliitoksiin. Suur-Tampereen syntyminen ei vaikutakaan realistiselta vaihtoehdolta.

Olen pitkään seurannut ympäristökunnissa käytävää Tampere vastaista keskustelua. Perusteet tiiviimpään yhteistyöhön torjutaan usein oudoilla perusteilla. Tampereen tuottamien palveluiden sanotaan olevan yhtä aikaa tehottomia ja huonolaatuisia. Miten tämä on mahdollista, kun Tampereella on seutukunnan alhaisin kunnallisveroprosentti ja vähiten velkaa suhteessa asukaslukuun?

Luulo ei ole tiedon väärtti. Kannattaa perehtyä faktoihin. Juuri valmistunut vertailu päivähoitopalveluiden kustannuksista seutukunnalla on mielenkiintoista luettavaa. Sen mukaan Tampere tuottaa lasten päivähoitopalvelut kolmanneksi pienemmillä kustannuksilla. Ero kalleimpaan Nokiaan on merkittävä: 1600 e/v per lapsi. Lisää vastaavia vertailuja tarvitaan kipeästi. 

Huomio kilpailukykyyn ja vetovoimaan

Keskustelussa usein unohdetaan, että kuntien tehtävänä ei ole pelkästään palveluiden tuottaminen. Kunnat eivät ole pelkkiä valtionhallinnon jatkeita, jotka tuottavat ja järjestävät valtion määräämät palvelut kuntalaisille. Kunnat ovat myös ennen kaikkea elinvoimaa luovia yhteisöjä, joiden vastuulla on alueensa vetovoimasta huolehtiminen.

Onko ympäristökunnissa koskaan mietitty, mikä olisi niiden tilanne, jos Tamperetta ei olisi olemassa? Mikä olisi kuntakoko ja vetovoima, jos lähin keskus olisi Pori 90 km päässä? Aivan, Tampereen menestys otetaan itsestään selvyytenä. Sen varaan on voitu rakentaa. Mutta kuinka kauan Tampereen vetovoima säilyy? Suurin uhkakuva nimittäin on, että Tampere menettää vetovoimansa. Näin voi tapahtua, jos Nokian kaltaiset yritykset vetäytyvät täältä, emmekä kykene synnyttämään uutta tilalle.

Tampere ja sen naapurikunnat muodostavat taloudellisen ja toiminnallisen kokonaisuuden jo tällä hetkellä. Emme ole toistemme vihollisia, vaan kumppaneita. Nykyään nimenomaan suurten kaupunkien seutukunnat kilpailevat keskenään kansallisesti ja kansainvälisesti investoinneista ja osaavasta työvoimasta. Juuri tähän aiheeseen tulisi tulevissa kuntarakenneratkaisuissa paneutua. Millaisella rakenteella voidaan Tampereen seudun kilpailukyvystä huolehtia jatkossakin? Mikäli tänne ei saada uusia työpaikkoja, ei ihmisillä ole työtä, eikä kunnilla verotuloja, joilla palveluita tuotetaan.

Rakenteilla on merkitystä ja koolla on väliä. 20 000 - 30 000 asukkaan kuntakoko voi olla ihanteellinen tuottamaan tiettyjä peruspalveluita, mutta vaativampien palveluiden osalta se on liian pieni, ja suuriin kehittämishankkeisiin se ei kykene. Olen aivan varma, että suurempi kuntarakenne mahdollistaisi paremmat resurssit uusia työpaikkoja synnyttävien hankkeiden käynnistämiseen, toimivan infrastruktuurin, laadukkaamman koulutuksen, asumisen ja terveydenhuollon sekä aktiivisen elinkeinopolitiikan kehittämiseen. 

Historiallisen kompromissin mahdollisuus

Jos seutukunnan kilpailukyvystä halutaan huolehtia, mutta torjutaan samalla kuntaliitokset, on kehitettävä B-vaihtoehto. Apua voisi löytyä etelästä. Pääkaupunkiseudulla on asetettu toiveet ns. Metropolihallinnon varaan. On selvää, että Suur-Helsinkiä ei synny. Vantaa ja Espoo haluavat säilyä itsenäisinä, mutta tiiviimpää yhteistyötä kaivataan.

Metropolihallinto tarkoittaisi seudullisen vaaleilla valitun luottamustoimielimen esim. seutuvaltuuston luomista. Seutuvaltuusto päättäisi mm. seudun maan käytöstä, liikenteestä ja elinkeinopolitiikasta. Toki seutuvaltuusto voisi päättää esim. erikoissairaanhoidon ja toisen asteen koulutuksen palveluista. Itsenäiset kunnat päättäisivät peruspalveluiden järjestämisestä.

Metropolihallinnon tyyppinen ratkaisu voisi sopia myös Tampereen seudulle. Se olisi historiallinen kompromissi, joka mahdollistaisi seutukunnan vetovoiman ja kilpailukyvyn nykyistä hedelmällisemmän kehittämisen, mutta säilyttäisi kunnat itsenäisinä lähidemokratian toteuttajina.

Seutuvaltuuston luominen tarkoittaisi kolmannen hallintoportaan luomista valtion keskushallinnon ja kuntien rinnalle. Tosi asia kuitenkin on, että Suomessa on jo eräänlainen kolmas porras olemassa. Noin 340 kunnan lisäksi meillä on 171 erilaista kuntayhtymää. Eikö olisi parempi, että erilaiset himmelit niputettaisiin isoilla kaupunkiseuduilla yhteen yhteisen vaaleilla valitun hallinnon alle. Mihin 360 000 asukkaan yhteisö tarvitsee esimerkiksi enää maakunnan liittoa?

 

Pekka Salmi
SD. valtuustoryhmän puheenjohtaja