60 euroa pysäytti

Asuntolainamme 12 kuukauden euriborkorko tarkistettiin alkukesästä. Vuoden aikana korko oli noussut niin paljon, että kuukausittainen lyhennyserä nousi 60 euroa eli noin 10 prosenttia. Tuo 60 euroa saattaa kuulostaa vähältä, mutta kun suhteuttaa sen viime vuotisiin palkankorotuksiin, puhutaan samasta tasosta.

Samaan aikaan olemme haaveilleet unelmien talon ostamisesta tai rakentamisesta. Korkotason muutos tiputti kuitenkin jäitä hattuun. Korkojen nousun ohella myös rakentamiskustannukset ovat nousseet huimaa vauhtia. Vuodesta 2004 rakentamiskustannukset ovat nousseet 20 prosenttiyksikköä enemmän kuin elinkustannusindeksi.

Kun tähän yhtälöön lisätään hallituksen kaavailema kotitalouksien energiaverojen korotukset, ollaan pahasti pakkasen puolella. Asuminen kallistuu joka rintamalla. Jo entuudestaan korkeiden asumiskustannusten maana tunnettu Suomi, kurottaa uusiin ulottuvuuksiin. Pieni- ja keskituloiset eivät pysy enää perässä.

Mistä tämä masentava yhtälö muodostuu? Korkojen kehitys on seurannut Euroopan maiden talouden kasvua. Pitkästä aikaa Eurooppa on päässyt hyvään vauhtiin. Euroopan keskuspankki pyrkii linjansa mukaisesti hillitsemään inflaatiopaineita nostamalla ohjauskorkoaan. Hyvä niin. Ainakin Suomessa inflaatiopeikko vaanii ensi vuonna nurkan takana. Tässä yhteydessä onkin käsittämätöntä, että hallitus omilla toimillaan lisää inflaatiopaineita korottamalla kotitalouksiin kohdistuvia energiaveroja ja palvelumaksuja.

Rakentamiskustannusten nousu on monisyisempi. Pääkaupunkiseudulla ilmennyt pula osaavasta työvoimasta selittää osaltaan nousseita työvoimakustannuksia, mutta muualla Suomessa tämä ei kelpaa selitykseksi. Raakapuun raju hinnannousu on yksi keskeinen selitys rakennusmateriaalien hintojen nousulle. Myös maailmanlaajuinen rakennustarvikkeiden kysyntä on nostanut hintoja.

Rakentamiskustannusten nousua selittää isolta osaltaan myös tonttimaan kallistuminen. Monessa tapauksessa tontin hinta on suuruudeltaan jo kolmannes rakentamisen kokonaiskuluista. Näin on käynyt, koska maanomistajilla ei ole tarpeeksi haluja myydä maitaan. Tonttimaan hinnat ovat pitkään jatkaneet kasvuaan ja muutosta tähän ei näytä tulevan. Miksi siis myydä tänään, kun huomenna saa enemmän.

Hallituksen tulisikin harkita tarkkaan, kuinka paljon kotitalouksien rasitteita kannattaa tässä tilanteessa omaehtoisesti nostaa. Metsän- ja rakennusmaan omistajien halukkuutta myydä puuta ja maata tulisi patistella. Valtion ja kuntien tulisi myydä omia maitaan alle markkinahintojen, jotta hintoja saataisiin alaspäin. Myös metsien saattaminen kiinteistöverotuksen piiriin antaisi vauhtia puukaupalle. Nyt pitäisi kaikki mahdolliset keinot ottaa ennakkoluulottomasti käyttöön.

Pekka Salmi
Kirjoittaja on Tampereen Sd. Kunnallisjärjestön puheenjohtaja