Liikennepolitiikka Akilleen kantapäänä

Sixpack-hallituksen ohjelmasta ei kunnianhimoa puutu. Valtion talous vakautetaan, työttömyys painetaan alle viiteen prosenttiin ja perusturvaa parannetaan. SDP:n tavoitteet menivät läpi monelta osin.

Mutta uudella hallituksella on myös heikko kohtansa. Liikennepolitiikka on jäämässä pahasti muiden asioiden jalkoihin. Hallitusohjelmassa kyllä kerrotaan kuinka tärkeä toimiala on, mutta rahat puuttuvat. Valtion talouden tilanne on toki vaikea, ja elämme tarkan euron aikoja. Liikennehankkeet ovat kuitenkin investointeja, joilla saadaan talouteen uutta nostetta. Eikö juuri nyt tulisi tehdä panostuksia tulevaisuuteen?

Liikennepolitiikalla vaikutetaan suoraa mm. logistiseen kilpailukykyyn ja kestävään kehitykseen. Suomi on liikenteen näkökulmasta saari. 80 prosenttia viennistämme kulkee meriteitse. Vientiteollisuutemme sijoittuu ympäri maata, ja logistiset yhteydet maailmalle ovat elintärkeitä.

Hallitus tyytyy ohjelmansa mukaan viemään loppuun edellisen hallituksen käynnistämiä hankkeita, joita onkin kesken iso joukko. Valtaosa käynnissä olevista liikennehankkeista valmistuu vuosina 2011-2013. Jos uusia hankkeita ei käynnistetä, aiheuttaa se infrarakentamisen romahtamisen vuoden 2013 jälkeen. Varsinkin tiepuolella tulee olemaan hiljaista.

Järkevän ja kestävän liikennepolitiikan edellytys on kuitenkin pitkäjänteinen ja ennakoitava päätöksenteko. Suuret vaihtelut rakentamisen tasossa on ongelma. Jos Sixpack ei lisää liikennehankkeiden rahoitusta, on edessä tiukkaa vääntöä uusista hankkeista. Tarpeita on yllin kyllin. Rataverkkomme on edelleen pääosin yksiraiteinen, ja valtaosa valtateistä on jäänyt kehityksestä jälkeen. Puhumattakaan alemmasta tieverkosta. Toivottavasti liikennepoliittisen selonteon yhteydessä hallitus tekee tarkistuksia rahoituslinjauksiinsa.

Myös perusväylänpidon rahat ovat tiukassa lähivuosina. Vuonna 2012 perusväylänpidon taso pysyy suurin piirtein vuosien 2010-2011 tasolla. Kustannustaso kuitenkin nousee jatkuvasti. On selvää, että samalla rahalla saa joka vuosi vähemmän.

Tie- ja rataverkon arvo on 18 miljardia euroa. On suoranaista haaskausta antaa tällaisen omaisuuden rapistua pikku hiljaa. Tällä hetkellä huonokuntoisten teiden osuus kasvaa vuosittain satoja kilometrejä. Ratapuolella nopeus- ja painorajoitukset lisääntyvät huolestuttavaa vauhtia. Jokakeväiset routavauriot hidastavat liikennettä. Telematiikalla ja informaatiojärjestelmillä ei korjata kuoppia teissä eikä routavaurioita radoilla.

Pisara-radan mainintaa hallitusohjelmassa voidaan pitää VR:n lobbauskoneiston riemuvoittona. Uusi liikenneministeri Merja Kyllönen on nielaissut Pisaran kurkustaan alas. Täältä ”susirajan” takaa tarkasteltuna tuntuu kummalliselta, että kaikki Helsingin ratahankkeet ovat aina valtakunnallisia, kun taas esimerkiksi Tampereen seudun ratahankkeet ovat paikallisia. Ihmetystä lisää se, että Pisara-radan valmisteluaineiston perusteella voidaan aivan hyvin laskea, että Helsingin rautatieasemalle mahtuu kaukojunien käyttämiin laitureihin vaikka kuinka monta uutta junavuoroa. Sen sijaan lähijunaliikenteen laiturit ovat tukossa.

Pisara-rata on puhtaasti lähijunahanke. Näin ollen valtion maksuosuus tulisi olla kolmasosa kuten muissakin paikallisissa liikennehankkeissa. Jos miljardiluojan Pisara rahoitetaan täysin valtion rahoista, ei muun rataverkon parantamiseen ja kehittämiseen jää moneen vuoteen rahaa. 

Pekka Salmi

Kirjoittaja on Tampereen SD. valtuustoryhmän puheenjohtaja ja Tampereen Työväenyhdistyksen toiminnanjohtaja sekä toimi liikenne- ja viestintäministerin erityisavustajana 2005-2006.