Perussuomalaiset ja brechtiläisen näytelmän lavasteet

Perussuomalaisten gallup-suosion huima kehitys hakee vertaistaan Suomen lähiajan poliittisesta historiasta. Suomen poliittinen kehitys on perinteisesti ollut varsin tasaista ja puolueiden kannatusten heilahtelut ovat keskimäärin pieniä. Perussuomalaiset ovat tehneet poikkeuksen. Lyhyessä ajassa perussuomalaiset ovat nousseet neljänneksi suuremmaksi puolueeksi ja haastavat jo SDP:n ja Keskustan. Kaukana selän takana tulevat Vihreät ja Vasemmistoliitto.

Perussuomalaisten menestys perustuu vaalirahakohun aiheuttamaan epäluottamukseen politiikkaa ja perinteisiä puolueita kohtaan. Oman lisänsä on tuonut Euroopan Unionin toiminta asiansa sotkeneiden maiden pelastamiseksi finanssikriisin kourista. Ihmisten on vaikea käsittää, miksi hyvin asiansa hoitavat maat joutuvat maksamaan töpeksijöiden laskut.  

Tästä huolimatta on vaikea ymmärtää, mitä tarjottavaa perussuomalaisille todellisuudessa on suomalaisille. Miten he aikovat nostaa Suomen suosta, tasapainottaa valtion talouden, luoda uusia työpaikkoja, kehittää sosiaaliturvaa, hallita ilmastonmuutosta ja parantaa työelämää? Vastauksia ei ole kuultu. Heidän politiikkansa on asioiden vastustamista, ei uuden luomista.

Perussuomalaisten politiikka onkin kuin brechtiläisen näytelmän lavasteet. Saksalainen näytelmäkirjailija Bertolt Brecht pyrki aikanaan hyvin pelkistettyyn ilmaisuun. Karrikoiden kuvaavaa oli, että näyttämön yhdessä nurkassa oli vessanpytty ja toisessa tuoli. Muita lavasteita ei tarvittu. Vastaavasti perussuomalaisten pyörittämässä näytelmässä toisessa nurkassa on EU-kriittisyys ja toisessa maahanmuuttajakammo. Lavalla esiintyy yksi mies ja sanottavaa on kovin vähän. Muuta ei sitten tähän näytelmään mahdukaan. Katsomo myydään kuitenkin loppuun joka ilta ja hurraa huudot raikuvat pitkin Suomen niemeä.

Elämme monimutkaisessa maailmassa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Päätösvalta moniin asioihin on karannut Eduskunnasta Euroopan Unionin toimielimiin ja markkinoille. Perussuomalaiset ovat osanneet tiivistää vuorosanansa ja oikoa juonen käänteitä. He puhuvat suoraa katsojalle. On helppo osoittaa syyllinen epäkohtiin jostain muualta kuin omasta peilikuvasta. Yksinkertaistaa vaikeita asioita. Mutta jos esimerkiksi Suomi eroaisi EU:sta, mitä sillä saavutettaisiin? Tuskin mitään positiivista. Suomalaiset yritykset menettäisivät markkinoitaan ja työpaikkoja katoaisi entisestään.  

Perussuomalaisten maahanmuuttokriittisyys on peiteltyä rasismia. Historiassa on monia esimerkkejä siitä, että yhteisön vastoinkäymiset laitetaan jonkin oudon tai vieraan ryhmän harteille. Esimerkiksi juutalaiset ovat olleet läpi historian varsinaisia ukkosenjohdattimia, joita sortamalla valtaväestö on helpottanut omaa oloaan. Nykypäivänäkin on helpompaa ajatella, että syynä työpaikan menetykseen on Suomeen tullut ulkomaalainen, kuin vaikkapa oman ammattiosaamisen vanhentuminen tai globaalin kilpailun kiristyminen.

Pakolaisten vastaanottamisen lopettaminen ei ole vastaus Suomen ongelmiin. Vaikka tänne ei tulisi yhtään pakolaista, ei se toisi menetettyjä työpaikkoja takaisin tai lisäisi talouden liikkumavaraa merkittävästi. Suomi pystyy kantamaan globaalia vastuutaan, vaikka taloudessa menisikin hetken aikaa huonosti.

Bertolt Brechtin lähtökohtana oli, että katsojan on aina muistettava olevansa teatterissa. Toivottavasti suomalaisetkin havahtuvat huomaamaan seuraavansa näytelmää, joka on aikaisempaan nähden uutta ja kiinnostavaa, mutta ei lopulta anna mitään. Vastustamalla ei pitkälle pötkitä. Lavalle tarvitaan muutakin kuin pytty ja tuoli.

Pekka Salmi (sd.)
Tampereen työväenyhdistyksen toiminnanjohtaja ja
Tampereen SD. valtuustoryhmän puheenjohtaja