Miksei tasa-arvo sovi kirkon pirtaan?

Evankelis-luterilaisen kirkon sisällä ja laajasti yhteiskunnassa on käyty kiihkeää keskustelua homoseksuaalien oikeuksista. Myös naispappeus on hiertänyt pitkään kirkon konservatiivisen ja liberaalin siiven välejä. On perin kummallista, että nyky-yhteiskunnassa todellakin jotkut ajattelevat, että seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli on peruste jakaa ihmiset kahteen eri kastiin.

Kirkko tuntuu jakautuvan kahtia. Liberaali siipi ymmärtää, että kirkon tulee muuttua yhteiskunnan mukana. Raamattua tulee tulkita ajassa ja pitäytyä sen perussanomassa. Vanhoillinen siipi suojautuu Raamatun tekstien taakse. Ymmärtäisin vanhoillisia piirejä paremmin, jos sen edustajat pitäisivät todellakin kiinni Raamatun opetuksista. Silloin jokainen Vanhan testamentin opetus tulisi ottaa todesta. Samaisissa Mooseksen kirjojen 2.-3. teksteissä, joissa kielletään homoseksuaalisuus, kannatetaan orjuutta, kielletään avioero, halutaan rangaista kuukautisten aikana sukupuoliyhteyttä harrastavat karkottamalla heidät maasta ja kielletään työnteko pyhisin kuoleman uhalla. Mikseivät konservatiivit meuhkaa esimerkiksi orjuuden puolesta?

Kirkkoon on aina omaksuttu tehokkaasti kunkin ajan yhteiskunnalliset tavat ja arvostukset. Tämän vuoksi Raamatun tulkinnassa kannattaa kuunnella englantilaista baptistisaarnaajaa David Pawsonia, jonka mukaan Raamattu ei ole yksi kokonainen kirja vaan pikemminkin kirjasto, joka koostuu useasta kirjasta. Raamattua tulisi lukea kirja kerrallaan, ja kirjan tekstiä tulisi tulkita kyseisen kirjan omassa asiayhteydessä. Jokainen kirjahan on kirjoitettu eri aikana, eri tarkoitusta varten. Pawson kritisoi myös voimakkaasti kirjojen jakoa lukuihin ja jakeisiin, koska se on johtanut yksittäisten lauseiden ja kappaleiden erottamiseen alkuperäisestä asiayhteydestään. Tämä on puolestaan johtanut Raamatun alkuperäisen sanoman vääristymiseen ja virheellisiin tulkintoihin.

Mielestäni kirkon konservatiivinen siipi on irrottanut muutamia Raamatun lauseita asiayhteydestään ja perustelee niillä kielteistä kantaansa niin homoseksuaalien oikeuksiin kuin naispappeihin. Mielenkiintoinen kysymys kuuluu, miksi he toimivat näin epäjohdonmukaisesti? Kyse ei voi olla uskonopista.

Voin vain esittää arvailuja. Mielestäni homoseksuaalien oikeuksia vastustetaan siksi, että kirkko on vuosituhansien ajan opettanut, että homoseksuaalisuus on kiellettyä. Jos nyt tästä opetuksesta peräännyttäisiin, olisi se heikkouden merkki. Samalla voitaisiin kyseenalaistaa moni muukin kirkon opetus. Kirkon asema ja uskottavuus rapautuisi. Kyse on vallasta ja valta-asemasta, joka kirkolla on vuosisatoja ollut.

Sama peruste homoseksuaalien oikeuksien vastustamiseen pätee myös naispappeuden vastustamiseen varsinkin katolisen kirkon piirissä. Lisäksi kyse on myös kirkon sisäisestä valtapolitiikasta. Kirkko on erittäin hierarkkinen instituutio. Johtavassa asemissa olevilla on valtaa ylitse muiden ja valtaa myös tulkita kristinuskon oppeja, Raamattuakin. Naisia ei haluta valita johtaviin tehtäviin, koska silloin kilpailu johtavaista viroista vain kiristyisi.

Keskustelua tasa-arvosta yhteiskunnassa ei saa rajata instituutioiden sisälle. Yhteiskunnallisten toimijoiden tulee olla mukana kirkkoa koskevassa keskustelussa. Harva organisaatio on vaikuttanut ihmiskäsitykseen, yleiseen moraaliin, asenteisiin ja etikkaan sekä tapakulttuuriin yhtä paljon kuin kristillinen kirkko. Ei ole yhdentekevää, millaisia kantoja kirkossa muodostetaan.

Pekka Salmi
Tampereen SD. valtuustoryhmän puheenjohtaja ja
Tampereen työväenyhdistyksen toiminnanjohtaja