”Sairas se on, joka lääkettä tarvitsee”

Yrjö ”Jahvetti” Kilpeläinen oli yksi kuuluisimpia asevelisosialisteja. Hänen ansionsa liittyivät jatkosodan aikaiseen radiotoimintaan ja Suomi-myönteisen propangan levittämiseen. Sodan jälkeen hänet valittiin Eduskuntaan.

Punainen Valpo seurasi tiiviisti asevelisosialistien liikkeitä ja julkisia esiintymisiä. Niinpä Jahvetillakin oli tapana aloittaa poliittiset alustuksensa ”Hyvät Toverit ja Valpon kirjuri!” Erään kerran puhujamatkalla Savon perämetsissä hän aloitti tilaisuuden tutulla tervehdyksellä. Peräpenkistä kuului kuitenkin heti naseva vastaus: ”Ei sulla ole täällä yhtään toveria, me ollaan kaikki kommunisteja.” Jahvetti ei tästä häkeltynyt, vaan vastasi: ”No sittenhän minä olen tullut oikeaan paikkaan, sillä se on sairas, joka lääkettä tarvitsee.”

Kommunismi kaatui aikanaan omaan mahdottomuuteensa. Markkinatalous selviytyi voittajana. Talouspoliittiset jakolinjat eivät ole kuitenkaan hävinneet minnekään. Nykypäivän poliittinen jako kulkee siinä, kuinka paljon markkinoille halutaan antaa valtaa. Millaiset yhteiskunnalliset toiminnot on syytä rajata niiden ulkopuolelle ja kuinka paljon markkinoita on tarvetta säädellä?

Kreikan talousavun ja USA:n subprime-kriisin yhteydessä on keskusteltu kiivaasti rahoitusmarkkinoiden potemasta sairaudesta. Sairauden oireet ovat epävakaus, luottamuspula, ahneus, läpinäkymättömyys ja epärehellisyys. Jahvetin tavoin myöskään SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ei ole häkeltynyt oikeistohallituksen vähättelystä puolueen esityksiä kohtaan. Nyt jos koskaan on tarvetta lääkitä sairasta järjestelmää, jonka pikainen paraneminen on niin yritysten, ihmisten kuin kansallisvaltioidenkin etu. SDP on oikeassa sääntelyn tarpeesta.

Sääntelyn tarpeesta on puhuttu pitkään, mutta suuret teot puuttuvat. Kansainvälinen markkinatalous on ylittänyt jo lähes kaikki raja-aidat. Globaali talousjärjestelmä on verkostoitunut laajasti ja ulottaa lonkeronsa kaikkialle. Samalla järjestelmän osat ovat tulleet riippuvaisiksi toisistaan. Niin hyvät kuin huonotkin asiat leviävät verkostossa nopeasti, kuten huomaisimme subprime-kriisin yhteydessä. Kriisistä ei tullutkaan vain Yhdysvaltojen kriisiä, vaan koko maailman kriisi.

Sairauden parantaminen ei onnistu, jos uskomme sinisilmäisesti talousteorioihin, joiden mukaan markkinat kyllä hoitavat itsensä kuntoon ja tietävät muutoinkin asiat parhaiten. Jos haluamme ihmisten parasta, on lääke valittava järjen, ei uskon tai toivon varassa. Oikea lääke ei ole myöskään raja-aitojen pystyttäminen uudelleen. Markkinatalous on kuitenkin ylivertainen talousjärjestelmä, kunhan sitä osataan säädellä ja rajata sen toimialuetta.

Yksi mielipuolisuuden merkki on, että tekee samaa asiaa kerta toisensa jälkeen, ja odottaa eri lopputulosta. Jos olisin valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) ja tehtävänäni olisi Suomen talouden pelastaminen, miettisin kahteen kertaan, kannattaako miljardiluokan shekkejä pulassa oleville pankeille allekirjoittaa. Voiko lopputulos muuttua, jos pelisäännöt säilyvät ennallaan?

Jos taas olisin lääkäri, vaatisin potilaalle lääkettä kurkusta alas, vaikka väkisin. Rahoitusmarkkinavero tulisi ottaa käyttöön hillitsemään ja tasapainottamaan markkinoiden toimintaa. Maksuvalmiusmääräyksiä tulisi tiukentaa sekä puuttua rahoituslaitosten tuotteisiin ja riskiluokituksiin. Pankinkaltaiset toimijat kuten hedge fundit, investointipankit ja sijoitusrahastot tulisi ottaa sääntelyn piiriin. Luottoluokituslaitoksia tulisi valvoa nykyistä tehokkaammin. Lisäksi tarvitaan ylikansallinen elin esim. Maailmanpankin yhteyteen valvomaan yli valtioiden rajojen liikkuvia pääomia.

Tätä reseptiä saa jakaa vapaasti.

Pekka Salmi
Tampereen SD. valtuustoryhmän puheenjohtaja