Kokoomuksen ja Vihreiden kahdet kasvot

Pormestarivaalissa kävi miten kävi. Vastapuoli voitti. Jälkipuintia on käyty menettelytavoista ja rikotuista sopimuksista.

Tampereen ensimmäisen pormestarin valinnasta käytiin pitkään neuvotteluita Kolmosten välillä. Kokoomuksen, Vasemmistoliiton ja SDP:n kesken oli sovittu, että emme neuvottele muiden ryhmien kanssa. Haluttiin, ettei pormestaria valita kabinetissa, vaan valtuusto saa päättää aidosti omantunnon mukaan. Tämän sopimuksen Kokoomus petti ja neuvotteli diilin Vihreiden ja sitoutumattomien kanssa. Heille luvattiin johtokuntapaikkoja ja puheenjohtajuuksia sekä asiayhteistyötä. Kolmosten välinen yhteistyösopimus ei ollut esteenä Kokoomuksen tempulle.

Kun pöly oli laskeutunut alkoi selvitä, mitä oli tapahtunut. Osa Kokoomuksen neuvottelijoista oli pelannut kaksilla korteilla. Samaan aikaan, kun demareille vakuutettiin sopimuksen pitävyyttä, neuvoteltiin opposition kanssa. Riitta Koskinen ilmoittautui petoksen pääarkkitehdiksi. Miikka Seppälä oli antanut konsulttiapua ja Timo P. Nieminen toiminut kassakaappisopimuksen takuumiehenä. Omasta mielestään kukaan ei ollut toiminut väärin. Aika veli- ja siskokultia.

Sosialidemokraattien näkökulmasta herää kysymys, miten tällaisen porukan kanssa voidaan enää tehdä yhteistyötä. Jos sanaan ja allekirjoitettuun sopimukseen ei voi luottaa, niin mihin sitten?

Vihreät olivat pormestarivaalien suurin voittaja. Heidän tärkein saavutuksensa ei kuitenkaan ollut lisäpaikat johtokunnissa tai  asiayhteistyö Kokoomuksen kanssa. Vihreiden valtuutetuilta saatujen tietojen mukaan ratkaisevinta pormestarin valinnassa oli mahdollisuus rikkoa Kokoomuksen ja SDP:n välinen yhteistyö. Lisäksi valitsemalla Niemisen pormestariksi pystyttiin estämään Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajan Seppo Rantasen valinta apulaispormestariksi. Vihreiden motiivit olivat siis täysin valtapoliittisia.

Vihreiden aktiivisesta kirjoittelusta tiedotusvälineissä voi päätellä, että pormestarinvaali oli erityisen kiusallinen heille. Vihreät rakentavat omaa imagoaan sen varaan, että he ovat uudenlainen liike, joka on avoin, ja jossa asiat ratkaisevat. Kuitenkin, kun syntyy mahdollisuus tehdä lehmänkauppa Kokoomuksen kanssa kabinetissa, Vihreät ovat heti valmiina kuin partiolaiset.

Vihreät eivät kuitenkaan luvanneet demareille mitään, eivätkä he ole meille mitään velkaa. Olen kuitenkin hämmentynyt siitä, että Vihreät valitsivat pormestariksi mieluummin henkilön, joka vastustaa mm. pikaratikkaa ja edustaa Vihreille tärkeiden maankäytön kysymyksissä vastakkaisia näkemyksiä. Asiakysymysten jääminen kokonaan syrjään Vihreiden asennoitumisessa pormestariehdokkaisiin henkilöinä oli yllätys.

Pormestarinvaalissa tapahtunut kähmintä on varmasti muuttanut monien sosialidemokraattien käsitystä pormestarin valintatavasta. Kun kokoomuslaiset ja Vihreät eivät kyenneet toteuttamaan avoimuuden henkeä valtuustossa, nousee suora kansanvaali varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Jos ilman kähmintää, osto- ja myyntiliikettä ei kyetä 2000-luvulla pormestaria valtuustossa valitsemaan, niin kansan pitää päättää suoraan.

Aika näyttää, mihin suuntaan Tampereen kunnallispolitiikka kallistuu. Luvassa on epävarmuutta ja repivää kiistelyä. Sosialidemokraatit aikovat kuitenkin olla edelleen mukana kehittämässä Tamperetta ja julkisia palveluita sekä luomassa uusia työpaikkoja ihmisille.

Pekka Salmi
Tampereen Sosialidemokraattisen Kunnallisjärjestön puheenjohtaja