SOTE-uudistus uhkaa julkisesti tuotettuja palveluita

Maan hallitus- ja oppositiopuolueet ovat sopineet sote-uudistuksen suuntaviivoista. Sovitussa mallissa maa jaettaisiin viiteen suureen sote-alueeseen, jotka olisivat kuntien muodostamia kuntayhtymiä. Alueet vastaisivat palvelujen järjestämisestä.

Päätös on historiallinen. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että koko kunnan käsite tullaan määrittelemään uudestaan. Näin suurta muutosta ei ole tehty aika päiviin. Puolet kuntien tehtävistä ja rahoista siirretään pois kuntien päätösvallasta.

On hienoa, että ratkaisu saatiin viimein aikaiseksi. Laaja parlamentaarinen pohja mahdollistaa yli vaalikauden kestävän uudistustyön. Ratkaisu mahdollistaa sosiaali- ja terveyspalveluiden integraation, kaikkien kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun asuinpaikasta riippumatta ja kustannussäästöjen saavuttamisen mm. tietojärjestelmä- ja laitehankinnoissa.

Kuntapäättäjänä olen kuitenkin huolissani useasta asiasta. Ensinnäkin kuntien rooli palveluiden tuottamisessa sekä uuden sote-mallin rahoituksessa on määrittelemättä. Päätöksessä mainitaan, että kunnat ovat mukana tuottamassa palveluita. Kunnat eivät ole siis vastaamassa palvelutuotannosta. Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, että sote-alueet kilpailuttavat samalla viivalla niin kuntia, yksityisiä yrityksiä kuin kolmatta sektoria. Mitä pienemmiksi kokonaisuuksiksi palvelutilaus pilkotaan, sitä suurempi vaara on, että julkisesti tuotettuja sote-palveluita ei enää kohta ole olemassa. Monikansalliset yhtiöt osaavat kyllä kerman kuorinnan.

Uudistuksen jatkovalmistelussa pitääkin kunnan rooli ensi tilassa selkiinnyttää, jotta julkiseen järjestelmään vahvasti perustuva hyvinvointimallimme säilyy ja vahvistuu. Luontevinta olisi, että kunnat vastaisivat tietyllä alueella palvelujen tuotannosta joko omalla toiminnalla tai hankkimalla tarvittavat palvelut esimerkiksi järjestöyhteistyöllä. Mielestäni palvelujen tarjonnan pitää rakentua paikallistuntemuksen ja paikallisdemokratian varaan.

Toinen tärkeä huolenaiheeni on kuntien vaikutusvallan katoaminen miljoonapiireihin. Järjestämisvastuun siirtyminen pois kunnilta tarkoittaa myös sitä, että miljoonan asukkaan kuntayhtymässä määritellään jatkossa kuntalaisten saamien palvelujen taso ja saatavuus. Kun tällä hetkellä Tampereen kokoinen kaupunki ei pysty vaikuttamaan riittävästi sairaanhoitopiirin toimintaan, mikä onkaan tilanne miljoonan asukkaan sote-alueella. Kuntien mahdollisuudet vaikuttaa niinkin keskeisiin palveluihin, kuin mitä sosiaali- ja terveyspalvelut ovat, heikkenevät merkittävästi.

Sote-uudistuksen valmistelussa on syytä kuunnella kuntakentän näkemyksiä herkällä korvalla. Kunnista löytyy maan vahvin käytännön kokemus sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä asukaslähtöisesti.

 

Pekka Salmi
SD. valtuustoryhmän puheenjohtaja